Siirry pääsisältöön

Epävarmuutta ja harmistusta

Entä kun pettymys iskee?


Kuva; Kisu Kuusisto
Olen ajatellut paljon tulevaa keikkaa. En osaa kovasti edes jännittää, koska tuntuu, ettei se kumminkaan koskaan tule kohdalle. Kyllä se tulee. Tosin - tällä kertaa kaikki on jotenkin erilaista. Johtuen siitä, että olen edelleen se pick up -tyttö. Pick up on siis henkilö, joka varmistaa, että lava on valmis esiintyjää varten. Rekvisiitat on laitettava paikalleen ennen jokaista esitystä ja esityksen jälkeen lava on siistittävä seuraava esiintyjää varten. Työ on tärkeä, koska jonkun esiintyminen saattaa kärsiä siitä, jos rekvisiitta ei ole paikoillaan tai lavalle on jäänyt edellisen esiintyjän vaatteita tai tarvikkeita. Ja kaiken lisäksi tämäkin on osa showta ja tässä osassa ollaan lähes koko ajan näkyvillä, joten valitsemansa rooli on pystyttävä pitämään.

Tämä tulee olemaan kolmas iso keikkani pick up -tyttönä. Alkaa mennä rutiinilla, vaikka en ole koskaan kokenut hallitsevani tätäkään täydellisesti. Roolia on yllättävän vaikea pitää yllä koko illan. En vähättele asemaani keikalla, se on tärkeä, mutta silti koen pettäväni ryhmäni -  ja itseni.

Tämä johtuu suurimmaksi osaksi omista tavoitteistani. Olin asettanut itselleni tavoitteen, että nyt minullakin olisi soolo esitettäväksi. Sitä ei kuitenkaan ole. Idea on, musiikki on, jotain on harjoiteltukin, on jopa näkemys vaatteista, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan ole julkisesti esille tuotavaksi. Se masentaa. Olen edelleen siinä ansassa, jossa vertaan itseäni muihin. Kaikilla, jotka ovat aloittaneet burleskin samaan aikaan, on ollut jo paljon esiintymisiä ja sooloja jne. Minä olen vielä ryhmäruusu, koska en usko pystyväni samaan kuin muut tai näyttäväni yhtä hyvältä kuin muut. Koen itse olevani kömpelö ja tökerö. Osittain koen olevani myös suloinen kuten taiteilijanimenikin antaa viitettä, mutta mahdollisesti haluaisin olla muutakin kuin suloisesti kömpelö ja tökerö.

Kuva: Kisu Kuusisto
Lisäksi itsetuntemukseni keinuu vieläkin veitsenterällä. Välillä koen olevani ihana omien unelmieni nainen (kiitos tämän harrastuksen ja tukea antavan ryhmän), jolla palaa halu päästä juhlistamaan lavalle sitä, mitä olen. Heti kuitenkin suunnitellessa omaa esiintymistä, minut valtaa usko, että valehtelen itselleni. Ei minun tietenkään kuulu miettiä, mitä muut ajattelevat, mutta kyllä aina tulee mieleen, mitä jos en olekaan ihana ja suloinen. Voinko edes olla, jos olen samalla kömpelö ja tökerö?

Kuitenkin koko yllä oleva mietelmäni paljastaa sen, etten taidakaan olla vielä valmis lavalle. Jos kypsynkin hieman hitaammin kuin muut? Kysymyshän on estraaditaiteen muodosta. Ehkei fiktiivinen hahmoni - tai toisin sanoen Marie SoSweet - ole vielä tarpeeksi kypsä esiintyäkseen, ehkä hän on vielä liian henkilökohtainen. 

Meidän ryhmässähän ketään ei pakoteta eikä painosteta lavalle. Tämä kaikki johtuu minusta itsestäni. Olen vain ylpeä kaikista niistä, joiden olen nähnyt puhkeavan kukkaan tällä matkalla, mitä olemme yhdessä kulkeneet. Siksi haluaisin olla enemmän yksi heistä, kukkasista, perhosista tai jopa ampiaisista, jos niin haluaa ajatella.  Kenties allekirjoittaneella on vain liian kova kiire opetella lentämään.

Tiedän jo valmiiksi keikan menevän loistavasti (koska olen nähnyt siitä painajaisia), vaikka en koe panostaneeni siihen niin paljon kuin aikaisemmin - tai yhtä paljon kuin muut. Tällä kertaa olenkin päättänyt panostaa henkisesti enemmän kuin aikaisemmin. Minulla ei ehkä ole sooloa, mutta minulla on rooli, joka on vedettävä läpi. Ensimmäiseksi on kuitenkin päästävä yli tästä pettymyksen tunteesta, mikä on haastavaa.... Ja alkaa olla jo kiire. Uskon vankasti kuitenkin siihen, että tämä keikka saattaa olla oman kehittymiseni kannalta merkitsevin, koska joudun taas hyväksymään lisää ominaisuuksia itsestäni.


Joskus keikalle kulkeva polku on hieman kivikkoisempi, mutta aina yhtä antoisa.

Kommentit

  1. Kaikki ajallaan. :) Olen varma, että sooloesityksesi tulee olemaan täyttä burleskia ja upeaa sellaista, siis sitten kun päätät lavalle astua. Marie SoSweet suorastaan tihkuu burleskia ja liikkuminen on upeaa katseltavaa! Tällaisia asioita ei vaan näe eikä tajua itse. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pori Burlesque Daycamp

Ja niin Madame BlaBlaan viikkotunnit jäivät kesätauolle. Tasselit viikattiin kaappiin pölyttymään ja puuhkat vaihtuivat bikineihin. No, ei todellakaan! Useina vuosina Pori Burleskin väki on toivonut ohjelmaa myös kesäksi. Aikaisemmin olemme saattaneet kokoontua piknikille vaihtelemaan kuulumisia ja ajatuksia. Jakaneet ikävää rakkaan harrastuksemme pariin ja luomaan hieman juhlantuntua aurinkoisen arkemme keskelle. Joskus kauniit kengät vaativat veronsa, kuten Kity Sixtonilta leiripäivänä. Tänä kesänä Marie SoSweet ja Kitty Sixton järjestivät kesän ohjelman!  Marien ideoima BurlesqueCamp alkoi muhia ystävättärien mielessä jo keväällä. Suunnitelmat olivat huikeita eli suuria, mahtavia ja kimaltelevia. Pian olikin aika ruveta tuumasta toimeen! Joten, saanen esitellä ensimmäistä kertaa Satakunnan kimallehistoriassa Pori Burlesquen iki-ihana DayCamp! Päivän tarkoituksena oli järjestää kohtaamispaikkoja yhdistyksemme jäsenille sekä mahdollisesti pieniä aktiviteett...

Porilaista purleskia Burlesque dayn kunniaksi

Burleskin taival Porissa alkoi jo ennen kuin saatiin nykyinen yhdistys perustettua. Titta Malmila alias Madame BlaBlaa toi burleskin Poriin v. 2012 ja alkoi pitää täällä viikkotunteja Porin Kuntokeskuksen tiloissa. Meitä innokkaita oppilaita kertyi viikottain tunneille intoa puhkuen varustautuneita hemaisevin hepenin, korsetein, korkokengin ja puuhkin. Tuntien päätteeksi salin lattia olikin yleensä aika lailla sen näköinen kuin siellä olisi muutama kana kynitty. Kouluttajan toiveesta höyhenpuuhkista sittemmin luovuttiin, paitsi jos niitä ihan erikseen harjoituksissa tarvittiin. Puuhkatunnin jälkeen, kun tunninpito ei kouluttajalla sitten ihan siihen viimeisiin tahteihin loppunut, vaan piti vielä alkaa "moppitangoa", jotta salin lattia puhdistui seuraavia salinkäyttäjiä varten. 22.10.2012 valokuvaussessio SK artikkelia varten, kuva: Kari Mankonen Satakunnan Kansa halusi tehdä jutun Porissa heränneestä Burleski-harrastuksesta. Pääsimme valokuvattavaksi ja haastate...

Jäähyväiset Montulle ja rakkaat kiitokset

Ympyrä sulkeutui eilen (7.12.19) Porissa, kun vietimme viimeistä burleski-iltaamme tutussa kantapaikassamme Rock Bar Montussa. Paikka, josta on vuosien varrella tullut turvasatama meille. Paikka, joka otti meidät avosylin vastaan suurella lämmöllä ja on antanut meidän kokoontua ja luoda ilman ennakkoluuloja. Moni kakku päältä kaunis, mutta joskus se vaatimattomampi kakku olikin se kaikkein herkullisin. Kiitos Monttu ja sen väki. Kiitos yhteistyöstä, ystävällisyydestä ja jokaisesta esityksestä, jonka olette meille mahdollistaneet. Esitysten jälkeen seuraavana päivänä oloni oli hyvin kiitollinen. Se oli kiitollinen kaikesta, jota oli menneinä vuosina saanut. Kiitollinen Montun väelle, yleisölle ja esiintyjille. Kiitos teille! Lähtiessäni siivoustalkoisiin mieleeni tuli, ettemme muistaneet juhlistaa viimeistä iltaamme. Esitysten tuoma jännitys, juhlavalojen kimmellys sekä halu antaa kaikkensa oli sysännyt haikeuden syrjään. Nyt kiitollisuus loisti timanttina sydämessä. Mie...