Perussettiä

Ensimmäinen "teoria" pläjäyksemme suoraan Pori Burlesquen pääjehulta. Enjoy!

Korsetteja ja korkkareita!!!

Eroottisuuden ja seksin raja on hyvin kapea. Sen määritteleminen yleisesti voi olla vaikeaa, koska kyseessä on hyvin henkilökohtainen asia, on sitten kyse vaatetuksesta taikka käytöksestä. Burleski luo ihmisille erilaisia mielikuvia sensuellista taiteesta, strippaamisesta aikuisviihteeksi, jokaiselle eri tavalla. Mutta mitä tämä burleski oikeastaan on ja miten sen kategorioit?

Kiusoittelun historia

Alkuperäisessä muodossaan burleskiin kuului omaan aikakauteensa, 1800-luvun loppupuolella, paljasteleva pukeutuminen sekä satiiriset, hieman kaksimieliset esiintymiset. Olihan huikeaa, kun nainen esiintyi lavalla kaiken kansan edessä polven yläpuolelle ylettyvässä mekossa, vaaleanpunaiset sukkahousut vilkkuen! Lavalla nähtiin miehiksi pukeutuneita naisia, koomikkoja, tanssillisia sekä teatraalisia tarinoita, usein vähäpukeisten naisten esittäminä. Alunperin brittiläinen Lydia Thompsonin "British Blonde Burlesque Troupe" loi Amerikassa burleskille pohjan, joka vuosikymmenten aikana on muuttanut muotoaan sekä tyyliään, kuten monet muutkin taiteenmuodot.

Burleskin historiikista löytyy myös maininta Fahreda Mahzar Spyropoliksesta eli Little Egyptistä, jonka lanteiden liikkuminen hullaannutti maailmannäyttelyssä suuren yleisön. Kun vertaamme itämaisen tanssin historiaan, löydämme saman tanssijattaren inspiroimassa meitäkin. Monet tunnistavat myös Mae Westin, jonka seksikkäät esitykset 1900-luvun alkupuolella kantoivat hänet jopa Broadwaylle saakka. West oli aikanaan kohuttu ja paheksuttu, hän toimi käsikirjoittajana sekä tuottajana omissa esityksissään jotka perinteisesti oli aina miehet tehneet.  Ja ihastuttava Josephine Baker loi uraa burleskissa sekä hootchy-cootchy tanssijana, tuoden tanssillisuutta sekä rikkomalla "värillisten" rajoja teatteriviihteen puolella.

Elokuvateatterit, sota-aika sekä televisiot vähensivät teatterikävijöitä pakottaen esiintyjät keksimään mitä erilaisempia sekä vetovoimaisempia näytöksiä. Myös kaupallistaminen vei esitykset massayleisön nähtäväksi, jolloin esiintyjät valjastettiin tuottamaan rahaa produktiolle ja siten monet eri taiteilijat joutuivatkin paljastamaan itsestään enemmän kuin olisivat halunneet. Säädyttömyys siirtyikin yökerhoihin ja jatkoi matkaansa omana muotonaan, stripteasena ja vain harvat burleski-taitelijat yrittivät pitää yllä mainetta  kuten Gipsy Rose Lee sekä Ann Corio jotka pääsivät Hollywoodiin saakka.

1960-70 lukujen vaihteessa burleskitähdet taistelivatyhteiskunnallisen moraalin sekä seksuaalisuuden vapautumista vastaan pyrkimällä loisteliaisiin lavaesiintymisiin, upeine pukuineen, tanssijoineen sekä perinteisine koomikkoineen.  Valitettavasti stripteasesta oli tullut vain pelkkä strip ja tease, (kiusoittelu) oli jäänyt unholaan sekä sana burleski liitettiin suuren yleisön ajatuksissa alastomiin naisiin tangon ympärillä. Tämän aikakauden eräs merkittävin taiteilija Satan`s Angel kiteytti asian "Lopulta he eivät enää halunneet siistiä esitystä, mitä roisimpi show oli, sitä enemmän he siitä pitivät"

Tämän päivän burleskia

Unohduksissa ollut burleski nousi uudelleen 1990-luvulla, jolloin Fallen Women Follies tapahtumassa Seattlessa esiintyjille annettiin mahdollisuus irtautua arjen töistään ja esittää perinteistä poikkeavia esityksiä. Vasta hieman jälkikäteen sana burleski nostettiin takaisin ihmisten tietoisuuteen, mm. Miss Indigo Blue kertoi esittäneensä "koomista eroottista performanssia"  ennen nimen käyttöönottoa.  

Nykyaika on tuonut oman sävytteensä burleskiin ja se näkyy esiintyjien monipuolisesta lavashow'sta. Näytökset ovat parhaimmillaan täynnä glitteriä, upeita pukuja, glamouria sekä toinen toistaan hienompia esityksiä, akrobatiaa sekä kauniita tanssillisia osioita, vain mielikuvitus on rajana! Maailmalla toimii monia erilaisia kilpailuja, festivaaleja sekä tapahtumia lähes jokaisessa ilmansuunnassa.

Eri tyylisuunnat ovat saaneet nimet ja burleskipaketti ei ole vain enää joukko riisuvia ihmisiä lavalla; klassisella sekä neo burleskilla on omat kannattajansa, dragqueenit omalla tyylillään,  manlesque testosteronilla höystettynä. 1900-luvun stand-up komiikka on palautettu hieman eri konseptilla lavoille sekä miksattu mausteeksi  mm. juontoihin esiintymisiin tämän vuosisadan omalla tyylillä. Tämän "koulukunnan" taiteilijoilla on selkeät alter egot, omat taidot valjastetaan käyttöön mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, oli sitten kyse tanssista taikka taikatempuista?? Koska burleski voi olla lähes mitä tahansa, mikä on laissa sallittua ja hyvänmaun puitteissa, ovat esitykset kirjaimellisesti esittäjänsä näköisiä.

Suomi neito paljastaa...

Nopeasti ja hyvin varmasti päätään nostava lavataide on löytänyt tiensä  suomalaistenkin mieliin. Maailmalla mainetta ja kunniaa niittäneet taiteilijat, Dirty Martini, Kitten DeVille sekä monet muut ovat käyneet esiintymässä meillä ja ihastelleet suomalaisten aktiivisuutta sekä rohkeaa asennetta burleskia kohtaan,  tästä kiittäminen on järjestäytynyttä toimintamallia sekä Suomen Burleskinsituuttia.

BettieBlackheart sekä Kiki Hawaiji ovat instituutin "rehtorinnat" ja tämän lavataiteen edelläkävijöitä suomessa. Lähes 10 vuotta työtä markkinoinnin sekä erilaisten kurssien myötä, on tuonut valtaisan määrän monipuolisia, toinen toistaan upeampia esiintyjiä ja maailmallakin menestyneitä taiteilijoita. Loulou D`Vill, Gigi Praline, Tinker Bell, Cherry Turrrbocherry Dee, Lola Vanilla, Lestrange Lafayette, Frank Doggenstain... Miehiä unohtamatta! Ensimmäisestä New Comers Night-tapahtumasta 2008 on vuosien aikana osanottajien määrä moninkertaistunut ja tällä hetkellä esiintyviä taitelijoita löytyy Rovaniemeltä Helsinkiin, idästä länteen! Koulutustakin löytyy; tanssillista, tasselienpyöritystä, poseeraus/kehonkieli ym ym joten aivan naturel ei sitä "neitsyyttään" tarvitse burleskin parissa menettää??

Allekirjoittaneen vintissä vippaa??

No niin, otsikkohan sen jo kertoo mutta minut tuntevat eivät varmaan yllättyneet. Löysin burleskin muutama vuosi sitten ja koin jonkinlaisen "heräämisen" oman lavaesiintymisteni suhteen.  Itämaisen tanssin parissa olen ollut jo 2001 alkaen mutta jokainen soolo esiintyminen oli useimmiten "omintakeinen" performanssi, miksaus itämaista ja jotain, mille ei oikein löytynyt sopivaa kategoriaa. Yleisön reaktiot olivatkin välillä suorastaan aika hupaisaa katseltavaa, itkun ja naurun raja oli käsinkosketeltava.... Toki itämainen on tanssityylinä yhä se sydämen asia, vuosien opiskelu ja Masrah ry:n opettajien ruoskinta lopettivat tekniikkaa vastaan teutaroinnin ja sain opettajapaperit 2013. SE, että siirryin myös burleskiin, ei mitenkään tuo epätasapainoa kummankaan välille, molemmat ruokkivat toinen toistaan. Mutta pitää muistaa myös molempien taidemuotojen toistensa kunnioittaminen, siksi en sekoita niitä keskenään. Voisiko siis sanoa että itämainen on tällä hetkellä ammatti ja burleski rakas harrastus/elämäntyyli?

Burleskista olen löytänyt valtaisan määrän materiaalia lavalla tanssimiseen. Kehon kieli, non-verbaalinen kommunikointi yleisön kanssa on tullut jokaiseen esiintymiseen sekä myös tanssitunneille oppilaiden kanssa työskentelyyn. Hymyn ja katseen käyttöä VOI treenata jo alkeisista lähtien jotta se tulee tutuksi heti ensimmäisestä esiintymisestä lähtien. Burleskin opastama improvisaatio antaa esiintyjälle mahdollisuuden tehdä jotakin muuta kuin miettiä kuumeisesti unohdettujen askelten tilalle jotain tanssi teknistä kikkailua; ilmeet, eleet, tunnetilat hyötykäyttöön vaikka paikoillaan seisten. Se kummasti vapauttaa tunnelmaa kun tulee se moka-tuli-nolottaa-apua tilanne lavalla! Tietysti, muistetaan ne rajat ja emmekä tietenkään aloita siinä vaiheessa riisumaan tanssipukua yltä, varsinkin jos olemme lavalla tanssimassa esim. Lamma Badaa, erittäin klassista itämaista kansansävelmää??!!

Tekeekö sitten burleskin ohjaaminen minusta huonon itämaisen opettajan taikka tanssinopettaminen epäpätevän burleskiohjaajan? Kas, siinäpä kysymys...  Kovin herkästi syntyy mielikuvista käsitys, jos harrastat burleskia olet varmaan jonkinlainen aikuisviihde objekti, etkä voi missään tapauksessa ohjata  ihanaa, taiteellista Lähi-idän kansantanssipohjaista tanssityyliä... Samoin ne, jotka ovat nähneet minut esittämässä burleskia ja ovat sen taidemuodon vannoutuneita kannattajia, epäilevät että pystyykö noin vähän riisuva persoona miellyttämään yleisöään pelkällä tarinalla sekä omalla lavakarismallaan. Seuratessani eri näytöksissä esiintymisiä, en itsekkään aina ihannoi joka esiintyjää vaan osa miellyttää minua ja toiset eivät niin paljon. Mutta vierustoverini saattaa olla täysin eri mieltä. Se jos mikä on taiteen paras puoli, jokaiselle jotakin!!

Miellän burleskin itse henkilökohtaisesti ja olen sen ohjastamilleni oppilaille kertonut, että se on jokaisen sydämessä sekä on tekijänsä näköinen. Menet sitten tasseleille saakka tahi juoksentelet lavalla villasukkia liivit täynnä, kalsarit kainaloissa saakka kuten allekirjoittanut, teet sen omalla tavallasi. Se on minulle suloinen sekamelska tanssia ja teatteria, nautin hyvin paljon improvisaatiosta ja sen tuomista mahdollisuuksista!  Suosittelen tutustumaan avoimin mielin burleskiin ja eihän siitä tarvitse pitää, riittää kun tietää mistä on kyse. Kyse  on kuitenkin yleisön miellyttämisestä, riisumalla jotain päältäsi ja meillähän esiintyvän ryhmän mottokin on ”Ei se mitä riisut, vaan MITEN riisut”=) =) 

Titta Malmila aka Madame BlaBlaa
Pori Burlesquen ”perustaja”sekä Glamour Ladies ryhmän ruoskija
www.feeldance.fi

Linkkejä

www.burleskinstituutti.com
www.burlesquefinland.com
www.kikihawaiji.com    (Turku)
www.bettieblackheart.com  (Hki)