Minä vs minä esiintyjänä

Missä luuraa taiteilijaminä?

Burleskin maailmaan ja esittämiseen kuuluu vahvasti rooliutuminen. (En tiedä, onko tämä oikea ilmaisu, mutta nyt käytän tätä) Asiaa käsiteltiin jo silloin, kun itse aloitin harrastuksen ja silloin ajattelin, ettei minun tarvitse murehtia koko asiaa vielä, koska en tiedä innostunko edes koko touhusta. JEAH RIGHT! Voiko burleskista olla innostumatta? Paljon bling blinggiä, korsetteja, korkokenkiä, värejä, mahtavia pukuja, sulkia, mitä vain mielikuvitus mieleen tuo. Teatraalisuutta!

Kuva elokuvasta Burleque
(oikeasti elokuvalla ei ole mitään tekemistä burleskin kanssa)

Nyt kävin "kertauskurssin" meidän aloittelevien burleskittarien kanssa, vaikka tällä kertaa rooliutumisesta puhuttiin vähemmän. Kuitenkin painavimmat asiat tulivat esille: Mitä itse haluaa? Miten minä itse haluan toteuttaa tätä taiteenmuotoa? Taustatyö on aika tärkeätä tässä harrastuksessa ja elämäntavassa. On pysyttävä ajan hermolla, mihin burleski jatkaa kehittymistään. Ja tärkein on tietenkin ymmärtää, mitä burleski on. (Ja erityisesti vielä, kun harrastaja on näin hitaasti oppiva kuin kirjoittaja.) Tätähän käsittelemme perusjuttuja sivulla, kun allekirjoittanut saa kaiken kunnolla toimimaan, joten sieltä voi lueskella ajatuksia ja juttuja siitä. Perusjutuilla on iso osa matkassamme, kun koemme ahaa elämyksiä ja saamme uusia inspiraatioita ja ymmärrämme paremmin tätä kaikkea kirjavuutta.

Luen parhaillaan Michelle Baldwinin Burleskin paluu kirjaa, josta yritän myöhemmin tehdä jotain referaattia tai muuta käsittelevää kirjoitusta, mutta viittaan nyt jo tähän kirjaan, koska sillä on ollut vaikutusta omiin pohdintoihini Marie SoSweetista. Kirjassa on kokonainen kappale otsikolla "Kikkoja pitää olla" Tässä käsitellään, miten mahdollisesti se oma esiintyminen ja "hahmo" saisi sitä huomiota, miten me kaikki mahtuisimme toteuttamaan sitä omaa näkemystämme tähän värikkääseen maailmaan. Kikoilla tietenkin. Kirjassa todetaan, että jokaisella olisi hyvä olla jotain erityisiä kikkoja, jotka tietenkin helpottavat esitysten mainostamista. Itse lannistuin tästä jälleen äkkiä, koska suomalaisen ajatusmaailman omaavana minähän en osaa mitään enkä ole mitään spesiaalia. Rohkeasti jatkoin kuitenkin lukemista. Kävi ilmi, että kikkkojahan voi olla vaikka mitä. Se voi olla pituus, kehonhallinta, eläimet, charmi tai ihan vain idearikkaus ja tietenkin maine. Kun saat maineen, mieluiten hyvän sellaisen, silläkin pääsee pitkälle.

En lähde vielä pohtimaan, mikä on minun erikoisjuttuni ja onko sitä. Olen kuitenkin pohtinut enemmänkin, mitä haluaisin Marien olevan. Millaisia esityksiä Marie voisi esittää? Aluksi ajattelin, että Marie löytää ajan kanssa omat uransa ja on samalla osa minua, eikä silloin sanasta rooli kannata tehdä niin sanotusti numeroa. Jälleen kerran kuitenkin huomasin, ettei asia toimi kohdallani niin. Mahdollisesti jo isot "starat" ovat yhtä esiintyjäminänsä kanssa, koska se on iso osa heidän elantoaan, eikä roolia mahdollisesti ole tarvekaan kovasti erotella muusta elämästä. Minulle voimakkaampi erottelu voi olla paljon parempi vaihtoehto.

Kuva: Juha Aho

Minun on löydettävä Marie SoSweetille selkeät linjat, mitä lähden tavoittelemaan ja toteuttamaan. Jos ne eivät toimi, kokeillaan jotain muuta. Niin ne urat sitten selkiytyy ja Marie pääsee kehittymään sellaiseksi, kuin haluan. Haluan Marien olevan itsevarma, säihkyvä ja hyvinkin naisellinen, mutta ehkä pienellä koomisella piirteellä, koska elämä ei saa olla liian vakavaa. Pystynkö tähän? En tiedä, koska itse en ole kovin itsevarma, säihkynkin hieman himmeämmin ja olen koominen epämukavalla tavalla (eli kömpelö/kämmäri), mutta naisellisuutta omaan... ehkä siitä on hyvä lähteä. Onneksi olen aidostikin päättäväinen ja sitä saa Miss SoSweetkin olla. Lavalle en nouse ennen kuin olen varma, että kaikki tavoitteet onnistuu, mutta se ei tarkoita sitä, että odottaisin esitykseni sujuvan tai olevan täydellinen. Kokeilemallahan kaikki loppujen lopuksi selviää, mutta toteuttaminen täytyy tuntua mukavalta. Voipi olla, että kaiken tämän ryöpytyksen jälkeen Marie kehittääkin enemmän minua kuin minä Marieta....

Olenkin nyt aloittanut taiteilijaminäni tietoisemman kehittämisen tämän blogin inspiroimana. Mukavaa olisi, jos te rakkaat lukijat jaksatte kulkea mukana ja lukea kokemuksistani ja kenties antaa uusiakin ehdotuksia. Olenkin nyt jo ilmoittautunut Twerk Workshoppiin. Aikaisemmin olen ollut hyvin kielteinen twerkkausta kohtaan, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, jos se vaikka olisikin omalle kropalle ja mielelle sopivaa "värinää". Ja miksi suhtautua negatiivisesti johonkin asiaan, mihin ei ole mitään kosketuspintaa? Kaikki mahdollisuudet kehiin, jotta omat vahvuudet löytyy.

Lisäksi ihana Madam Blablaa on järjestänyt harjoituksiin teematunteja ja loppusyksyn aikana pääsemme kokeilemaan mm. lattarihenkisyyttä. Itse odotan latinorytmejä innolla. Lattarirytmit ovat aina kiehtoneet minua ja mieleni palaakin monesti käymilleni flamencotunneille niitä kuunnellessani. Ja selkeästi Mariesta on tulossa tanssillisempi yksilö... ainakin aluksi. Tunnepuoli saattaa myöhemmin vallata sijaa tanssilliselta ilmaisulta, mutta tosiaan matka on lähempänä alkua kuin loppua, joten kehitys voi lähteä mihin suuntaan vain.

Lisäksi olen päättänyt panostaa enemmän burleskin tutkailuun ja näin ollen olen varannut itselleni liput Helsinki Burlesque Festivaaleille, jotka järjestetään vuonna 2016 maaliskuussa. Seuraksi lähtee tietenkin muitakin Glamoureita, joten yksinään ei tarvitse matkaa taittaa. Aikaa tässä välissä on vielä käydä muutakin katsomassa, mutta ajattelin tämän olevan se, mistä eniten kannattaa lähteä hakemaan inspiraatiota, oppia ja elämyksiä.

Oletettavasti roolituspohdinnoille tulee vielä lukemattomia jatko-osia, joten jos tämä tuntui sekavalta, ei kannata murehtia, koska sitä se olikin. Kaikki ei selkiinny hetkessä eikä hetkeäkään pidemmässä ajassa, mutta aika ja kokemus tekee tehtävänsä. Tämä on sitä jännitystä elämässä!

Ja loppuun vielä iso MUISKIS!