Siirry pääsisältöön

Curvy mermaid/Amorinlahden taistelu Turussa


Matka kohti Turkua Curvy Mermaidia ja Amorinlahden taistelua alkoi itse asiassa ennen jo kyseistä tapahtumapäivää. Aikataulujen vuoksi työrintamalla oli tehtävä suunnitelmia, jotta pääsi tarpeeksi ajoissa lähtemään. Muutoin ei olisi matka ihanien leidien Kitty Sixtonin, MariLee Caramelin ja Madam LittleBadin kanssa onnistunut ja matka olisikin ollut Marie SoSweet going alone, joka olisi voinut muodostua katastrofiksi.

Onneksi näin ei käynyt ja pääsimme kaikki naiset MariLee Caramelin suloiseen siniseen kirppuautoon ja turvallisesti matkaan. Harjavallan kohdilla olimme jo kaikkien pohdintojen ytimessä. Pohdinnoista saatiin jopa pieni videopätkä, koska myös matkan alkupuolisko oli allekirjoittaneen kohdalla pyhitetty ratkaisemaan youtube-kanavan arvoitus, jotta saisimme näin blogiin välillä myös livekuvaa. Nyt meillä on siis myös Glamour Life kanava, jota pyrimme myös käyttämään havainnollistamaan milloin mitäkin.



Pääsimme hyvissä ajoin paikalle Turun Saaristolaisbaariin. Madam LittleBad johdatti meidät asiantuntevasti oikeaan paikkaan ja suoraan takahuoneeseen ja aloitti itse valmistelemaan kirpputoripistettä. Ilmassa oli jännitystä joka myös kasvoi illan superemännän Lady Winkheartin saapuessa paikalle.  Pian paikalle alkoi saapua myös muita artisteja ja Dj, mistä saatiin läpivedot ja muut käyntiin. Tässä vaiheessa tunsin olevani tiellä, jaloissa ja muutoinkin ylimääräinen, joten yritin saada itseni sivuun piiloon. Minut tosin nimettiin Madam LittleBadin "orjaksi", mutta hänellä ei ollut käyttöä minulle, koska oli niin tehokas itse. Ehkä tämä kuitenkin riittää alkusähläyksistä.

Matkaremmissä MariLee Caramel, Kitty Sixton,
Marie SoSweet ja Madam LittleBad

Amorinlahden taistelu alkaa


Oli hyvin erilaista katsoa lavaa, joka onkin alhaalla syvennyksessä eikä korokkeella. Kaikki esitykset näkyivät hyvin joka suunnasta ja niitä oli erittäin miellyttävä seurata. Kokonaisuutena illassa oli hyvinkin erilaisia esiintymisiä, mikä oli hienoa. Tämä virittikin keskustelua siitä, miten on hyväksyttävä tässäkin taiteenmuodossa, että jokaisella on oma tapansa ilmentää itseään. On turha kokea itseään huonommaksi kuin muut, koska itsellään on vain mahdollisesti erilainen tapa ilmentää itseään. Kuten kuvataiteilijoissa on surrealisteja, realisteja jne., meitäkin on moneen junaan eikä meitä voi vertailla keskenään. Tai voi, muttei ehkä kannata.

Tehtävänantoa kuuntelemassa
Kuva: Kitty S.
Olen itse kovin ihastunut satuihin ja tarinoihin. Mielestäni oli kerrassaan ihanaa, että Lady Winkheart oli saanut rakennettua tarinan illan ympärille ja jään innolla odottamaan tarinalle jatkoa.

Tasseleita paikoilleen
Kuva: Kitty S.
Yleisö oli hyvin mukana heti alusta asti. Eniten kiinnitti huomiota se, miten väki sisään tulleessaan istui seinämille tai jonnekin syrjemmälle, mutta ohjelman alkaessa siirtyivät rohkeasti lavan lähelle ja kannustivat kaikkia hyvin kuuluvasti. Yleisö jaksoi jopa kannustaa ohjelman toisessa setissä, joka koostui yleisökilpailusta. En vieläkään kunnolla ymmärrä, miten päädyin pariksi toiseen joukkueeseen. Ensimmäinen tehtävä oli tehdä neljässä minuutissa annetuista välineistä tasselit ja toisessa erässä oli tarkoitus laittaa tasselit hyvin uhkeaksi piirretyn paperimallin rinnuksille sokkona, toisen avustuksella. Kilpailu oli todella mukava ja oli täysin superia saada töytäisy mukaan siihen.

Uusia tuttavuuksia ja illan päätös

Kitty Sixton, Lady Winkheart ja Marie SoSweet
Kuva: Madam LittleBad
Parhaimpia uusia asioita ovat uudet ihmiset ja uudet tuttavuudet. Rehellisesti myönnän, että aluksi suorastaan pelkäsin Lady Winkheartia. Hän on itsensä upean itsevarmasti kantava nainen. Tunsin itseni pieneksi, mutta onneksi en ollut ainoa, koska sekä minä että Kitty olimme pieniä (siis pituudeltamme) hänen rinnallaan. Muutoin Lady Winkheart ei ollut pelottava. Hän oli jopa yllättävän rento, kun ajattelee, että hän oli järjestänyt koko illan ja vielä juonsi sen.

Toiset uudet tuttavuudet toimivat enemmän kirpputoripöydän ympärillä. He olivat oikeita korsettiguruja. Heillä on aloitteleva yritys Violet Snowstorm, wicked & fabulous. He saivat minut käärittyä yhteen korseteistaan, joka tuntui päällä vallan mahtavalta ja siihen oli käytetty mukana myös kierrätysmateriaaleja. Tämä korsetti lähtikin illan päätteeksi mukanani uuteen kotiin. Lady Winkheartilla oli päällään heidän tekemänsä korsettivyö, joka myös oli erittäin hieno ilmestys. Tämä tehokaksikko sai kaiken korsettirakkauteni. Heiltä onnistuu korsettien lisäksi muutkin  ompelutuotteen, mitä uskaltaa lähteä kyselemään. Rohkeasti vain  postia osoitteeseen thevioletsnowstorm@gmail.com. Luulenpa ainakin itse jatkavani heidän kanssaan jonkun projektin merkeissä. Korsettikaksikon löytää myös instasta profiililla thevioletsnowstorm.


Korsettiammattilaiset Violet Snowstorm-nimen takana
ja Marie SoSweet uudessa korsetissaan.
Kuvat: Kitty S. ja kollaasi Marie SS.

Paremmin ei voisi kotimatka alkaa.


Näin ollen monien yhteiskuvien ja halauksien jälkeen ilta päättyi iloisesti. Ja ihanana huolehtijana Madam LittleBad oli tilannut meille pitsat, jotka söimme tiiviissä ilmapiirissä MariLeen sinisessä kirpussa. Voiko iltaa paremmin päättää? Tästä on hyvä jatkaa ja illasta tullaan keskustelemaan vielä, eli jatkoa seuraa.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pori Burlesque Daycamp

Ja niin Madame BlaBlaan viikkotunnit jäivät kesätauolle. Tasselit viikattiin kaappiin pölyttymään ja puuhkat vaihtuivat bikineihin. No, ei todellakaan! Useina vuosina Pori Burleskin väki on toivonut ohjelmaa myös kesäksi. Aikaisemmin olemme saattaneet kokoontua piknikille vaihtelemaan kuulumisia ja ajatuksia. Jakaneet ikävää rakkaan harrastuksemme pariin ja luomaan hieman juhlantuntua aurinkoisen arkemme keskelle. Joskus kauniit kengät vaativat veronsa, kuten Kity Sixtonilta leiripäivänä. Tänä kesänä Marie SoSweet ja Kitty Sixton järjestivät kesän ohjelman!  Marien ideoima BurlesqueCamp alkoi muhia ystävättärien mielessä jo keväällä. Suunnitelmat olivat huikeita eli suuria, mahtavia ja kimaltelevia. Pian olikin aika ruveta tuumasta toimeen! Joten, saanen esitellä ensimmäistä kertaa Satakunnan kimallehistoriassa Pori Burlesquen iki-ihana DayCamp! Päivän tarkoituksena oli järjestää kohtaamispaikkoja yhdistyksemme jäsenille sekä mahdollisesti pieniä aktiviteett...

Porilaista purleskia Burlesque dayn kunniaksi

Burleskin taival Porissa alkoi jo ennen kuin saatiin nykyinen yhdistys perustettua. Titta Malmila alias Madame BlaBlaa toi burleskin Poriin v. 2012 ja alkoi pitää täällä viikkotunteja Porin Kuntokeskuksen tiloissa. Meitä innokkaita oppilaita kertyi viikottain tunneille intoa puhkuen varustautuneita hemaisevin hepenin, korsetein, korkokengin ja puuhkin. Tuntien päätteeksi salin lattia olikin yleensä aika lailla sen näköinen kuin siellä olisi muutama kana kynitty. Kouluttajan toiveesta höyhenpuuhkista sittemmin luovuttiin, paitsi jos niitä ihan erikseen harjoituksissa tarvittiin. Puuhkatunnin jälkeen, kun tunninpito ei kouluttajalla sitten ihan siihen viimeisiin tahteihin loppunut, vaan piti vielä alkaa "moppitangoa", jotta salin lattia puhdistui seuraavia salinkäyttäjiä varten. 22.10.2012 valokuvaussessio SK artikkelia varten, kuva: Kari Mankonen Satakunnan Kansa halusi tehdä jutun Porissa heränneestä Burleski-harrastuksesta. Pääsimme valokuvattavaksi ja haastate...

Jäähyväiset Montulle ja rakkaat kiitokset

Ympyrä sulkeutui eilen (7.12.19) Porissa, kun vietimme viimeistä burleski-iltaamme tutussa kantapaikassamme Rock Bar Montussa. Paikka, josta on vuosien varrella tullut turvasatama meille. Paikka, joka otti meidät avosylin vastaan suurella lämmöllä ja on antanut meidän kokoontua ja luoda ilman ennakkoluuloja. Moni kakku päältä kaunis, mutta joskus se vaatimattomampi kakku olikin se kaikkein herkullisin. Kiitos Monttu ja sen väki. Kiitos yhteistyöstä, ystävällisyydestä ja jokaisesta esityksestä, jonka olette meille mahdollistaneet. Esitysten jälkeen seuraavana päivänä oloni oli hyvin kiitollinen. Se oli kiitollinen kaikesta, jota oli menneinä vuosina saanut. Kiitollinen Montun väelle, yleisölle ja esiintyjille. Kiitos teille! Lähtiessäni siivoustalkoisiin mieleeni tuli, ettemme muistaneet juhlistaa viimeistä iltaamme. Esitysten tuoma jännitys, juhlavalojen kimmellys sekä halu antaa kaikkensa oli sysännyt haikeuden syrjään. Nyt kiitollisuus loisti timanttina sydämessä. Mie...