Opettaja omenansa on ansainnut?

Kuva: Marie SoSweet

”Opetuksen ja ohjauksen välinen suhde on monisyinen. Kun nämä kaksi käsitettä nähdään toistensa jatkumoina tai jopa synonyymeina, opetus ja ohjaus nähdään saman kolikon eri puoliksi siten, että opettajan työnkuva ja rooli on muuttunut tai muuttumassa ohjaukselliseen suuntaan – tietäjästä tukijaksi.”

Näihin netin syövereistä löydettyihin sanoihin onkin hyvä aloittaa mietinnät tämänhetkisestä tilanteesta burleskin opetuksen saralla. Huomautan jo heti alkuun, että tämä on siis minun, Madame BlaBlaan aatoksia, eivätkä mikään parviälyn ehdoton mielipide, joten rakentavaa keskustelua sekä ajatuksia otetaan vastaan ja jopa toivon niitä.

Lähdetään vaikkapa siitä, missä asemassa burleski tällä hetkellä on Suomessa. Tekijöitähän on jo pohjoisesta eteläisempään niemennotkoon ja koko ajan tulee lisää. Genrestä viehättyneiden ei enää tarvitse odottaa pääsevänsä eka lavaesiintymiseen muutamien isompien kaupunkien tapahtumiin vaan tarjolla on pienempiä sekä ns. ”matalan kynnyksen” näytöksiä. Ja ravintolat ottavat mielellään vastaan ohjelmaa nyt, kun burleskille on tullut kasvot; tiedetään, mitä tilataan.

Jos lasketaan kaikki vuoden aikana enempi vähempi tehneet, niin puhutaan varmasti sadoista harrastajista sekä 10-20 ammatikseen tekevästä henkilöstä? Vauhdikas kasvu on tuonut näytöksen tuottajia, mutta myös opettajia/ohjaajia. Käydäänpä hieman pöyhimään tätä aihetta.

Matamin opetus on ohjausta vaiko mitenköhän?!

Olen opettanut sekä ohjannut jo vuodesta 2001 alkaen itämaistatanssia, suoritin opettaja-koulutuksen 2013 ja burleskia olen ohjannut 2012 alkaen; molemmista säännöllisillä viikkotunneilla. Olen tehnyt varsinkin alussa virheitä ja koittanut niistä ottaa opikseni, opiskellut lisää ja muuttanut opetusmateriaaliani tietojeni lisääntyessä; niin käy varmasti muillekin ja se kuuluu elämään.

MUTTA olen aina kokenut velvollisuutta  sekä vastuuta opetuksessani, vaikka tiedot aloittaessa ovat olleetkin rajalliset. Eli jos markkinoin vaikkapa Burleskia aloittelijoille-työpajan, koen, että silloin minun pitää antaa kattava paketti sekä olla valmis antamaan heille vastauksia TAIKKA ohjata oikeaan suuntaan. Eikä opettaa heille ainoastaan minun omia mielipiteitäni, omaa näkemystä taikka ainoa-oikea-tapa-on-minun-tapa… Koska me tiedämme, että burleski on valtavan suuri genre. Toki omia mielipiteitä sekä näkemyksiä voi ja pitääkin kertoa, koska ne ovat hyviä vertailukohteita oppilaille, kun menevät muiden tunneille.  Niistä sitten on hyvä uuden burleskinuppusen hyvä muokata se ”oma tyyli”. Jokaisen open/ohjuksen kädenjälki oppilaassa on jatkumoa burleskille sekä tuleville sukupolville! Kuten myös allekirjoittaneessa, muiden opettajien opit sekä taidot on sulautuneet Madamen näköiseksi kurssimateriaaliksi vuosien varrella.

Opettaminen ja ohjaaminen ovat periaatteessa eri asia, mutta koen ne itse yhtä vastuullisiksi. Ohjaajan työ ei ole yhtään helpompi, jos niin kuvittelet?  Pidän itseäni burleskissa ehkä piirun verran enemmän ohjaajana kuin opettajana. Silti pitää osata lukea oppilaita, antaa heille sopivat työkalut sekä vinkit muista opettajista/ohjaajista, osata kuunnella sekä luoda pohja tulevalle, tässä tapauksessa tulevalle burleskitaiteilijalle. Toisaalta, käytän sitten kumpaa muotoa tahansa, pedagogisesti minun pitää osata käsitellä oppilaitani tasapuolisesti sekä ymmärryksellä, koska meitä on kaikenlaisia =)

Tahtoo opettaa!

Kun aloitetaan opetus niin se usein lähtee halusta jakaa omaa tietoaan sekä osalla myös rahallisista syistä.  Suomessa ei ole kielletty burleskin (taikka monen muunkaan tyylin…) opettamista joten aika värikästä tarjontaa on ja se aiheuttaa toki joillekin oppilaille sekaannusta. Olen saanut jonkin verran palautetta eri opettajista/tekijöistä ja osa on ollut aika huolestuttavaa;  kiukuttelua, sättimistä, pakkoesiintymistä, syrjimistä ryhmissä sekä tuota MinunTyyli-opetusta.  Tällaiset kokemukset  lähtee oppilailta salamaakin nopeammin kiertämään viidakkorumpuna, harmillista toki,  jos se olisi sitä tiettyä opettajaa kohtaan, mutta tässä tapauksessa kärsii yleensä koko genre, muut opettajat, ohjaajat sekä esiintyjät, tapahtumat, yhdistykset yms. Moni ihminen näkee sekä kokee sanan ”Burleski” negatiivisena saatuaan siitä huonon kokemuksen (ja tätä tietenkin tapahtuu myös esiintymisissä…) ja ei välttämättä osaa eritellä sen kaikkia puolia/muotoja taikka sitä yksittäistä kokemusta.

Kuva: Kisu K.

Olen saanut itsekin palautetta, varmasti kaikki ovat jossain muodossa saaneet, jotka vähänkin kauemmin ovat opettaneet, ja aina tulemme saamaan. Sen voi ottaa vastaan joko kiukuttelemalla/ kieltämällä taikka kuten esim. minä, rakentavana sekä hyvänä korjausehdotuksena.  Kaikkea en pysty opettamaan, mutta sen myönnän rehellisesti ja onneksi meillä Suomessakin on monia opettajia/ohjaajia joilta löytyy omat erityis-osaamisensa; siksi ohjaan meillä oppilaita käymään ”vieraissa”. Eikä vain burleskista vaan myös muista osa-alueista.

Jos sinulla on tarve ja halu opettaa, niin mieti sekä analysoi itsesi. Oletko varma, että olet velvollisuudentuntoinen opettaja? Osaat ohjata tarpeen tullen muille opettajille etkä pidä itseäsi ainoana, joka osaa? Annat palautteen korjaavasti sekä positiivisesti? Ohjaat oppilastasi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti? Ajattele aina itsesi oppilaan tilalle, minkälaista opetusta sinä haluaisit, mistä olet valmis maksamaan?

Tärkeintä, älä KOSKAAN moiti/hauku suureen ääneen muita opettajia/ohjaajia tunneillasi, vaikkakin mielestäsi syytä olisi. Se on mielestäni erittäin ammattitaidotonta käytöstä. Aiheen voi käsitellä eri tavalla, jos vaikkapa oppilas sen tuo julki. Näitä tapauksia on ollut mm. muissa opetuspiireissä ja oppilaat ovat kokeneet opettajansa ”kiusallisena ja pahansuopana”.

Olemme opettajina ja ohjaajina (sekä tietenkin esiintyjinäkin) monelle oppilaalle ihan ensimmäinen kokemus burleskia, sen pitää silloin olla mahdollisimman hyvänoloinen, piristävä, antava ja positiivisen ikimuistoinen hetki! Kuten me itsekin olemme =)

Tunti päättyy venyttelyihin =)

Kuva: MarieSoSweet

Voisin kirjoittaa vaikka sata sivua lisää aiheesta, miten/missä/milloin/miksi, mutta yritin tiivistää edes hieman opettamisen ja ohjaamisen vastuista sekä ajatuksista siihen liittyen; tässä ei ole ketään kohtaan mitään henkilökohtaista eikä kieltoja. Halusin herättää miettimään ja analysoimaan eri opettajia sekä ohjaajia, taikka antamaan heiltä itseltään palautetta, miten kokevat opetustilanteet taikka muut tekijät.

Itse toivon, että meillä jonain päivänä olisi jonkinlainen yhtenevä ajatusmalli varsinkin aloitteleville harrastajille, jokainen ope tuo siihen tietenkin omat mausteensa sekä jatkoryhmät/tunnit ovat sitten täysin tekijänsä näköisiä! Meillä Suomessa on jo mielettömän hyviä opettajia sekä taitajia, olemme hyvässä hallussa täällä kylmässä, mutta glitterillä vuoratussa pohjoismaassa =D

Kevät terkkusin Madame BlaBlaa ja Einari Maukas