Moi!
 |
| Florella Night´n Day tarkastelemassa Veronica Von Der Fulin muotoja. Kuva: Heidi Rannikko |
Vieraskynänä taas Florella Night´n Day sekä sister in crime, Veronica Von Der Ful. Meillä oli kunnia työskennellä Pick-uppeina Rock Bar Montussa järjestetyssä ”Sen pituinen se”- burleski-illassa lauantaina 24.3.2018.
Burleskia huonommin tunteville sana Pick-up eli pikkuri ei sano mitään, mutta pikkuri on se tyyppi, joka laittaa lavan kuntoon ennen ja jälkeen esiintyjän. Eli se, jolle esiintyjä kertoo, mitä rekvisiittaa haluaa lavalle, mihin kohtaan ja mihin asentoon. Jotekin söisi esityksen glamouria, kun esiintyjä hepenissään aloittaisi sisääntulon roudaamalla tuolia ja muuta rompetta lavalle ja sen jälkeen virittäytyisi esityksensä mielentilaan. Kuitenkin esityksen pointti on, että esiintyjä on esityksen hahmossa ja mielentilassa sekä lavalle tullessaan, että sieltä lähtiessä. Kuorma-autollinen rekvisiittaa pumppukärryn kyydissä lavalle tullessa ei ehkä sovi ihan joka esitykseen. Tämän takia burleski-illan työmyyriin kuuluvat pikkurit, tyypit, jotka huolehtii, että lava on kunnossa ja esiintyjä saa keskittyä esitykseensä ja esityksen jälkeen tavarat ja vaatteet tulevat hoidetuksi pois lavalta ja lava taas kuntoon seuraavaa esiintyjää varten.
 |
| Pikkuri sekä Dom of Finland Kuva: Heidi Rannikko |
Ihan samalla tavalla kuin esiintyjillä, myös pikkureiden homma alkaa valmistautumisella illan teemaan. Valitaan roolihahmo ja puku iltaan sopien. Nyt kun meillä oli illan teemana ”Sen pituinen se”, käytiin läpi satuja ja tarinoita. Koska yleensä pikkuri tarvitsee samaa pukua vain kerran, ei ole niin hirmuinen paine lähteä ompelemaan tai ompeluttamaan asua itse ja ompelutaidoiltaan avuton Florella lähti kehittämään roolihahmoaan selailemalla naamiaisasuliikkeiden tarjontaa. Ilmiselviä valintoja olisivat olleet erilaiset prinsessat ja Liisa Ihmemaassa, mutta koska Florellan sisäinen prinsessa uinuu Ruususen unta jossain hermosynapsissa piilossa Florellalta, prinssiltä ja puolelta valtakuntaa, nousi ykkösvaihtoehdoksi Sherlock Holmesin asu, jonka Florella sitten Veronicalle viestiteltyään hetken mielijohteesta jo tilasi. Viestittely Veronican kanssa jatkui illalla, kun Veronica oli koiraa lenkittäessä ja koiran silmien pimeässä loistaessa saanut loistavan idean; Sherlock Holmes ja Baskervillen koira! Veronican idea sai Florellan putoamaan sohvalta innostuksen vallassa ja innostusta ei pystynyt peittelemään edes harjoituksissa nähdessä. Seuraavat pari viikkoa oli sitten tiukkaa askartelua Veronican työstäessä omaa asuaan ja Florellan tuunatessa tilaamaansa asua työistuvammaksi (yllättäen tuote ei vastannut pätkääkään nettisivujen kuvia). Kokemus on opettanut, että kannattaa tilata reilu koko, koska se on helppo itse pienentää ja muokata itselle sopivaksi, liian pienestä ei saa isompaa ja yleensä noissa naamiaisasuliikkeiden halvoissa asuissa ei kangas jousta ja saumat eivät kauheaa venymistä kestä. Vaikkakin Florella on ompelukoneen kanssa onneton tunari, pienistä korjauksista selvitään ja mihin ompelutaidot ei riitä, liimapistooli ja jeesusteippi pelastaa! Veronica on ompelukoneen kanssa lahjakkaampi, mutta liimapistooliin hänkin luottaa.
 |
| Pelastava jesari!!!! |
Pikkurin roolissa koreografioita ei tarvitse opetella, koska pääasia kuitenkin on, että lava tulee nopeasti kuntoon ja ilta ei veny liian pitkäksi pikkureiden hidastellessa. Sen verran pikkureilta kuitenkin vaaditaan improamista, että lavan kuntoon laittaminen ei ole pelkkää kylmää siivoamista ja roudaamista, omaa ja keskinäistä kivaa saa olla ja pikkurit ovat juontajan kanssa osa showta. Pikkureilta vaaditaan siis improvisaatiokykyä, kykyä hahmottaa tilanteita ja suunnitella toimintaa pari esitystä etukäteen. Samaan aikaan pitää olla selvillä siitä missä kohtaa käynnissä oleva esitys menee, jotta ollaan valmiita siivoamaan lava nopeasti ja samalla pitää muistaa, mitä seuraava esiintyjä lavalla tarvitsee. Illan esitykset käydään läpi juuri ennen illan alkua läpivedossa, eli illan esiintyjät järjestyksessä marssivat lavalle ja kertovat valo-ja äänimiehelle mitä haluavat, tulevatko lavalle musiikin jo soidessa vai alkaako musiikki soida vasta, kun esiintyjät ovat lavalla ja pikkureille kerrotaan, mitä lavalle halutaan ja minne ja onko jotain muuta jota pikkurin toivotaan huomioivan (esim. kyseisenä iltana piti laittaa tietyssä kohtaa Ramona Flamesin esitystä kuplakone päälle ja Bettie Blackheart tarvitsi avustajaa tulitasseleita käyttökuntoon virittäessä ja juontaja Dom of Finland tarvitsi pikkureita omissa esityksissään). Lisäksi pikkurit tekevät yhteistyötä koko illan juontajan kanssa ja yhteistyö tarkoittaa myös sitä, että juontaja ja pikkurit improavat keskenään ja pitävät toisensa selvillä siitä, milloin ohjelmaa voidaan jatkaa. Esityksten aikana pikkurit kannustavat esiintyjiä ja pitävät meteliä, jotta myös yleisö huomaisi kannustaa esiintyjää. Näytösten välisinä taukoinakaan pikkurit eivät ehdi juuri levähtää, koska lavaa pitää laittaa kuntoon seuraavan näytöksen esiintyjää varten, roudata näytöksen esitysten kamoja lähemmäs (kaikkien näytösten tavarat eivät mahdu samaan aikaan kapeaan tilaan, jossa esiintyjät odottavat ennen esitystä vuoroaan) ja koittavat pysyä itse ja pitää muutkin selvillä siitä, milloin seuraava näytös alkaa. Pikkurit ovat näkyvillä käytännössä koko illan ja moni järkkäreistä yleisöön tulee kyselemään heiltä juttuja. Kun esiintyjät saavat vaihtaa vapaalle oman esityksensä jälkeen, pikkurit saavat tilaisuuden tähän vasta, kun näytös on ohi ja kiitokset jaettu.  |
| Kuva: Heidi Rannikko |
Pikkuri on usein se, joka ottaa vastaan myös esiintyjien jännityksen ja hermostumiset; toiset ovat pikkutarkkoja siitä, missä asennossa haluavat esim. vihkojen ja rekvisiittatilpehöörien olevan pöydällä, toisille riittää, kun tietävät suunnilleen missä kohtaa lavaa esim. tuoli on. Läpimenoissa pikkurin hommaa helpottaa, kun esiintyjä odottaa kärsivällisesti vuoroaan ja juttelee itselleen tärkeät asiat, kun oma vuoro läpimenossa on. Vaikka pikkurit kirjoittavat kaiken paperille ja piirtävät oman karttansa lavasta ja missä kohtaa karttaa esim. tuoli tai pöytä on, läpimenoissa pikkurit myös painavat mieleensä esiintymisjärjestyksen, mikä helpottaa työn suunnittelua ja auttaa pikkureita hahmottamaan, minne eri esitysten eri kokoiset rekvisiitat kannattaa viedä talteen, jotta ne ovat väliajalla helposti siirrettävissä lähemmäs valmistautumispaikkaa. Esiintyjä keskittyy omaan esitykseensä ja haluaa tottakai tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mitä esitykseensä tarvitsee, mutta olisi kiva, että pidettäisiin muistissa, että pikkuriparkojen pitää keskittyä samalla intensiteetillä illan jokaiseen esitykseen; pikkurille joka ikinen esitys on yhtä tärkeä kuin esiintyjälle se ikioma esitys. Pikkuri ei voi eikä saa suosia ketään, vaan jokainen esitys ja esiintyjä on tasa-arvoinen. Lisäksi on muiden esiintyjien huomioimista, että odottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan läpimenoissa. Ei ole läpimenoissa vuorossa olevalle esiintyjälle kivaa, kun oman läpimenon aikana seuraavan näytöksen kolmas esiintyjä jo toimittaa pikkureille omaa esitystään. Kaikessa jännityksessä on hyvä muistaa asettaa itsensä toisen asemaan; mitä itse tykkäisit, jos sinun ollessasi vuorossa joku toinen esiintyjä veisi pikkureiden huomion sinun esityksesi yksityiskohdista? Armoa, kommunikointia, yhteistyötä ja kokonaisuuden huomioonottamista, siitä tässä elämässä on loppujenlopuksi kyse.
Kaikesta jännityksestä, työstä ja touhusta huolimatta tämäkin ilta oli taas tosi kiva ja pikkurit kiittää tuottajaa/mammaa Madame BlaaBlaata, ihania esiintyjiä ja jykevää juontajaa sekä kaikkia illan työmyyriä bäkkäriemosta myyjiin ja baarin työntekijöihin, ääni-ja valomiehiin, järkkäreihin ja kuvaajiin yhteistyöstä ja hyvästä fiiliksestä. Ollaan me melkoinen burleskiperhe <3
Kommentit
Lähetä kommentti