Dokumentti-ilta

Dokumentin juliste

Olipas tässä eräänä iltana aikaa ja mahdollisuus katsella televisiosta juuri sitä, mitä itse haluan. Olin saanut hyvän vinkin, joten otin itselleni lasin punaviiniä, kirjauduin netflixiin ja kirjoitin hakukenttään: Burlesque: heart of the glitter tribe. Nimi pelkästään jo herätti mielenkiintoni. Voiko olla ihanammin kategorisoitu kuin kutsua jotakin porukkaa glitterheimoksi? Tuohon sakkiin minä niin mielelläni kuuluisin/kuulun.

Dokumentti on julkaistu 17.02.2017, joten ei mitään vanhoja tuotantoja olla katsottu. Sen on ohjannut Jon Manning, joka myös on antanut ohjelmassa omia kommenttejaan.

Dokumentissa olevia esiintyjiä ovat mm. Zora Von Pavonine, Babs Jamboree, Angelique DeVil, Isaiah Esquire, Sandra Dore, Bazuka Joe (olen nähnyt livenä! JEI!), Jett Adore, Ray Gunn, Violett Ohmigod, Russell Bruner ja Wizia Dakini. Kommenttia näiden lisäksi dokumentissa antaa kirjailija ja journalisti Haley Sweetland.

Dokumentti kestää hieman reilun tunnin ja on täyttä asiaa. Esimerkkeinä näytetään paljon erilaisia esiintymisiä niin ryhmissä, pareittain ja soolona. Säihke ei lopu missään vaiheessa, vaikka tunnetusti kimmeltävällä glitterillä saattaa olla se ei niin kiiltäväkin puolensa. Yhteenvetona kuitenkin toteamus, että intohimot vievät paljon, mutta antavat sitäkin enemmän. Dokumentissa kerrotaan eri esiintyjien esiintymisten syntyprosesseista ja miten heille on muodostuneet omat lavapersoonansa sen lisäksi, että kauemmin esiintyneet ovat jo huomanneet, miten lavapersoona on myös alkanut ”tunkeutumaan” siihen arkiminuuteenkin itseluottamuksena ja rohkeutena toteuttaa itseään muillakin elämän osa-alueilla. Asiaa oli niin paljon, etten ollut varma, miten purkaisin kaiken tähän kirjoitukseen, mutta onneksi löysin Cosmopolitanin sivuilta artikkelin kyseisestä dokumentista, joten käytän kyseistä artikkelia pohjana. Kirjoitus siis sisältää vapaasti käännettyjä asioita artikkelista omien ajatusten ja huomioiden lisäksi.Artikkelissa haluttiin korostaa 9 eri asiaa burleskista, joten etenen samalla tavalla, mutta en käsittele kaikkia yhtä laajasti kuin artikkelissa.

1. On olemassa erilaista burleskia.

Bazuka Joe

Tämä ei tietysti ollut kenellekään uusi juttu, ettei ole olemassa yhden tyylistä burleskia. Ainakaan enää nykymaailmassa. Helpoin jako on kuitenkin jakaa esiintymiset klassiseen- tai neoburleskiin. Tämäkin jako on kuitenkin erittäin häilyvä. Dokumentissa Von Pavonine toteaakin tärkeäksi ymmärtää, että esitys voi alkaa klassisena ja muuttua sen jälkeen neoksi saaden esiintymiseen tarinaa tai huumoria jne. Näitä esiintymisiä kutsutaan neo esiintymisiksi klassisilla elementeillä.

Tässä onkin yksi burleskin ihanuuksista ja vapaudesta. Esiintyjä voi olla kuka tahansa, mistä tahansa ja esitys voi olla mitä tahansa. Siinä voi olla sekaisin kaikkea mahdollista. Eikä kyseessä ole se, että pitäisi osata tanssia tai muuta. Jokaiselle löytyy kyllä oma juttunsa, olkoon se sitten ruoka tai stereotypioilla pilailu tai muuta vastaavaa. Dokumentissa nostettiin esille, että jopa ihmisten suututtaminen voi toimia motivaattorina ja idealähteenä.

2. Burleskiesiintyminen on niin intiimi, että vaatetuksen yksityiskohdat ovat erittäin tärkeitä.

Dokumentissa esiintyjät korostavat, että monesti burleskikeikat ovat pienissä paikoissa, joissa yleisö on erittäin lähellä sekä lavaa että esiintyjää. Siitähän näkee siis kaiken. Erittäin painotettuna KAIKEN! Ei siis ole ihan sama onko kaikki karvat sheivattu illaksi vai ei. Se on tärkeää, koska katsojat kyllä näkevät sen. Pienet yksityiskohdat (kuten erinäiset karvat) muokkaavat yllättävän paljon esiintymisen arvoa. Kengistä tai muutoin puvusta pudonneet strassit syövät heti ammattimaista otetta, koska näyttäähän se hieman ”halvalta” jos kokonaisuus ei ole kunnossa ja selkeitä tyhjiä strassinpaikkoja on näkyvillä. Katsojat odottavat näkevänsä omistautumista, ammattimaisuutta ja luovuutta ja maksavat siitä.

Zora Von Pavonine

Tosin tähän kohtaan on kyllä sanottava, että dokumentissa näkyi pariin otteeseen upea puku, joka ei todellakaan ollut tyköistuva. Ymmärrän myös, ettei kaikki voi olla täysin napakkaa, mutta sanottakoon, että puvun yläosan heiluessa kehon kanssa eri suuntaan liikehtiessä niin ehkä voi jo sanoa puvun olevan liian löysä. Kyllähän se jo vaikuttaa siihen, miltä esitys näyttää ja huomaa senkin, mikä mahdollisesti on tarkoituksen mukaista ja mikä ei. Minulla itselläni tämä puku osui niin silmiin, etten pystynyt keskittymään muuhun, mutta tietenkin se on kiinni myös katsojasta.

3. Burleskin ei tarvitse olla peittelemättömän seksikästä

Babs Jamboree

Babs Jamboree kertoo dokumentissa omasta esiintymisen luomisprosessistaan. Hän on todennut itsellään olevan kaavan. Hän haluaa esiintymisissään olevan huumoria. Kun ideointi on päässyt siihen vaiheeseen, että hän alkaa pohtia, ettei kyseinen hauska idea enää edes ole seksikästä, silloin se on toteutettava. Ja monesti hänenkin suunnitelmansa lähtevät hänelle mieluisista asioista. Yksi dokumentissa näytetty esiintyminen oli hänen burrito numeronsa, joka oli saanut ideansa tietenkin siitä, että burrito on hänen lempiruokansa. Lopputuloksena burritostahan kuoriutuu seksikäs jalapeno. Jos ette usko, katsokaa. Toisena numerona näytetään hänen käänteinen merenneito näytöksensä. Jamboree kertoo tämän ajatuksen lähteneen kysymyksestä: ”Kuinka harrastaa seksiä merenneidon kanssa?” Hän siis loi merenneidon, jonka pää onkin kalan ja alaruumis on naisen. Esityksessä kyseinen hahmo vielä päätyy kalapuikoiksi, mutta ei siitä sen enempää. Mielenkiintoinen esitys joka tapauksessa.

4. Komedia on iso osa burleskia

Burleskissa kaikkien ideoiden sekamelska yhdistyy kummalliseen tasapainoon ja monesti juuri komedian ja seksikkyyden tasapainoon, joka entisestään lisää burleskin ainutlaatuisuutta.

Ivizia Dakinin sanoin: ”I’m not there to seduce you, I’m there to make you laugh.” eli en ole siellä viettelemässä sinua/teitä, olen siellä naurattamassa sinua/teitä. 

Ivizia Dakini

5. Burleski voi olla vaarallista.

Ivizia Dakini kertoo dokumentissa, miten joskus näyttävyys voi olla sekuntien päässä loukkaantumisesta. Esimerkiksi tuli on ollut liian kauan suussa, kun hampaat lämpenevät. Tuli on kaunis ja hieno elementti, josta hän ei aio luopua, mutta silloin ei voi myöskään välttää loukkaamasta itseään vähän väliä. 

6. Tee se itse (DIY). 

Omistautuminen burleskille vaatii monesti aikaa ja rahaa. Monesti esiintymisten ideat ovat sellaisia, ettei niitä voi toteuttaa muuta kuin tekemällä kaikki itse. Tällöin tulee paljon opeteltua itse erinäisiä asioita eikä pelkästään ompelua tai strassien liimailua. Zora Von Pavonine kertoo, miten yhden esiintymisen valmisteluihin voi mennä kuukausia ja useampia tuhansia dollareita, strasseista puhumattakaan. Joskus hän jopa uppoutuu srtassien liimamiseen niin, ettei edes välitä nouseeko enää koskaan lavalle. Ydinsääntönä hän kuitenkin ohjeistaa: ”Never store to stage.” Eli ei koskaan kaupasta lavalle. Ajatuksena tässä on juurikin ainutlaatuisuus. Katsoja on niin lähellä, että hän kyllä erottaa, onko esiintyjällä päällään samanlaiset alusvaatteet kuin, mitkä hän osti juuri lähimyymälästä. Se vie hohtoa esiintymisestä ja laskee näin myös sen arvoa. Eli ostettuja tuotteita pitäisi jotenkin muokata ennen kuin nousee niissä lavalle.

Jett Adore

Ray Gunn

7. Burleski eroaa strippauksesta

Sandra Dore kuvailee burleskissa ja strippauksessa olevan selkeän ero. Se on katsojien motiivi. Strippauksessa katsojat selkeästi odottavat suoranaisempaa seksuaalista esiintymistä. Hän käytti kuvauksessa ilmaisua: ”…more in-your-face sex.” Hän kuvailee, ettei burleski ole ollenkaan niin avointa kuin strippaus. Dokumentissa tässä käytetään esimerkkinä hänen esitystään, jossa hänellä on jättimäinen ilmapallo. Esitys on kaunis, koskettava ja strippaamista, mutta huomio kiinnittyy silti esiintymisen kokonaisuuteen. Doren mukaan yleisö odottaa kokevansa jotain luovaa, muttei niin lihallista kuin pelkkä strippaaminen. Kirjailija ja journalisti Sweetlandin mukaan suurin ero on neoburleskin hienostuneisuudessa ja älyllisyydessä. Tarkoituksena on olla koominen, rivo, hauska mahdollisesti myös kantaaottava samalla, kun vaatteet vähenee.

Isaiah Esquire

8. Burleksi on hintavaa. 

Kuten aikaisemmin mainittiin Pavoninen kuvailevan valmisteluihin menevän aikaa, niin uppoaahan valmistamiseen myös rahaa. Tämän lisäksi kustannuksia tuovat esiintymisnumeroiden lisääntyessä myös rekvisiitan, pukujen ja muiden varastointi, kuljetus, mutta myös mahdolliset korjaukset niiden vahingoittuessa. Ohjaaja Manning kommentoi, ettei tämän tasoisella burleskilla tehdä rahaa. Se tulee sydämestä. Ajan ja rahan käyttö voi olla musertavaa. Mikä vihjasi ymmärrettävästi siihen, että monien monet parisuhteet ovat kariutuneet siihen, että burleski on vienyt paljon aikaa ja mieluustihan esiintyjät tekemiseensä panostavat, joten parisuhde voi aika-ajoin jäädä toiseksi.

9. Burleskiesiintyjät pitävät huolta toisistaan.

Ihanin ja koskettavin kohta koko dokumentissa. Voiko tuohon enempää sanoa? Dokumentista oikein huokusi, miten esiintyjät olivat yhtä suurta perhettä ja auttoivat ja tukivat toisiaan. Isaiah Esquire kertoi loukanneensa polvensa, jonka takia tämä myös leikattiin. Häneltä katosivat kaikki tulonlähteet, koska ei voinut esiintyä eikä mennä päivätöihinsä. Muut esiintyjät astuivat esiin ja tekivät GoFundMe sivulle profiilin ja järjestivät myös hyväntekeväisyys shown, jolla rahoitettiin leikkaus ja muut terveyskulut. Esquirelle ilmoitettiin vain, että sinua aiotaan nyt auttaa ja sinä annat meidän tehdä sen. Ohjaaja Manningin mukaan usein järjestetään show, jonka tarkoituksena on kattaa jonkun esiintyjän vuokrakuluja tai lääkärikuluja.

Kaikilla dokumenttiin osallistuneilla on siis päivätyö, joka ei millään tavalla liity burleskiin. Kyseessä on siis toisten tukena oleminen ja kannustaminen siihen, että kaikilla on yhteneväinen halu ja palo esiintyä.

Esquire sanoi, että haavoittuvuudessa on voimaa ja heitä sitoo yhteen heidän kantamansa taakat, jakamansa asiat ja heidän tapansa välittää.

Russell Bruner

Kokonaisuutena dokumentista saisi ainakin kaksi yhtä pitkää kirjoitusta vielä lisää ja oletettavaa onkin, että tulen käyttämään dokumenttia lähteenä kun jatkan omia pohdintojani ja uppoutumistani tämän taiteen saloihin. Olen lumoutunut ja löydän meidän omasta Pori Burlesque porukastamme niin paljon samanlaista sisäistä lämpöä kuin, mitä dokumentin porukasta huokuu. Tulevaa aihetta tulee ainakin olemaan jälleen kerran oma esiintymishahmo, koska dokumentista huokusi paljon se, että hahmot ovat paljon sitä, mitä muutoin elämässä ei pysty olemaan. Toisaalta taas, kun saa kasaan hyvän hahmon, se vahvistaa sitä, mitä sitten kuitenkin ollaan arjessa. Eli tavallaan ensin muututaan toiseksi, jotta voi tulla täysin omaksi itsekseen. Kiehtovaa!!

Pus kaikille loppukesään!

Lähteet:

Netflix

Cosmopolitan.com

Kuvat googlesta