Korkkarikimmellystä!

Meillä oli kunnia ja ilo saada vieraaksemme ja opettajaksemme suurenmoisen ihana ja mahtava Gigi Praline. Gigi tuli pitämään meille korkkarikimmellys pajaa. Mitä tuo piti sisällään? No tietenkin kaikkea kivaa poseerauksista, liikkeistä, tasapainosta kenkien ja jalkojen hoitoon asti. Ehdottomasti parhaimmat ja mieleenpainuvimmat opit olivat, että jaloista täytyy pitää huolta. Niiden pitää kantaa meitä aika kauan. Ja tietenkin, että hyvistä kengistä on ok ja melkein parempikin maksaa hieman enemmän.

Kuitenkaan, mikään kurssi ei ala ilman tutustumista ja rentoa tunnelmaa. Ja mikä leidejä eniten rentouttaakaan? No tietenkin lasillinen skumppaa (pinkkiä tietenkin) ja muutama sydämenmuotoinen vaahtokarkki, vaikka allekirjoittanut hetkellisesti kaipasi mansikoita. HIH!

Pientä lämpöä haettiin tietenkin aluksi.

Huomatkaa kaikkien osallistujien riemukkaat ja nautinnolliset ilmeet, koska käsien liikuttaminen tietyssä tahdissa ja mahdollisesti eri suuntiin on niin helppoa, yksinkertaista ja nautinnollista. Kyllä se hymy onneksi pidemmän päälle löytyi kaikilta ja kurssi oli erittäin nautinnollinen ja opettava.

Ja kuten edellisistä näkyy, emme hypänneet korkkareihin heti, mutta nopeasti siihenkin päästiin. Gigi veti meille pientä koreota ja sitä sitten yritettiin opetella monen pienemmän välietapin kautta. Loppuviimeksi näytimme todella hyviltä of course! Mihin meistä ei olisi ?!

Todistusaineistoa, että meillä oikeasti oli korkkarit ainakin jossakin välissä. Viimeisemmäksi enne verryttelyä järjestimme vielä catwalkin, jossa jokainen sai parin kanssa omistautua  istelleen ja luvata itselleen, että SUT mä vien tänäiltana kotiin! Ja yleisö tietenkin kannusti. "Work it!"

Viimeiseksi viettelynkohteeksi joutuivat tietenkin ammattilaiset eli opettajat itse. IHAILTAVAA herkkua. Mahtoivatko itse saada itsensä rakastumaan? Minut ainakin saivat.

Loppuverryttelytkin sai tehdä korkokengissä, jos niin halusi. Muutama taisi haluta. Minä ainakin. Oli hauska huomata, että tukeva kenkä, on oikeasti tukeva kenkä. Yhdellä jalalla seisominen tuntui melkein helpommalta kuin ilman kenkiä, jolloin aina eksyn etsimään painopistettäni. Kengän kanssa ei tarvinnut kovasti etsiä tai siltä se ainakin tuntui. Voi olla myös, että olin niin haltioissani, että liitelin pilvissä.

Lopputulemaksi tulikin, että kurssin kenkäni tuntuvatkin jo mukavammilta jalassa kuin normaalisti harjoituksissa käyttämäni kengät. Olisikohan vaihto edessäpäin?

Kiitämme kovasti vierailevaa tähteä Gigi Pralinea jakamastaan tiedosta ja opetuksesta, joka on kultaakin arvokkaampaa. Toivottavasti koemme vastaavanlaisia tulevaisuudessakin. Nyt taitaakin olla aika lähteä tekemään jalkahoitoa ja kiittää omia jalkoja niiden jaksamisesta ja toimivuudesta.

(Kaikki kuvat ottanut Madam Blablaa, koska hän ehti <3) HALIPUSUJA!